Miksi erotin sihteerini
Kaksi viikkoa sitten oli minun 45-vuotissyntymäpäiväni,
enkä ollut kovin innoissani, kun aamulla heräsin eikä
vaimo edes onnitellut saatikka antanut lahjaa. Hän ei sanonut
minulle edes hyvää huomenta. Ajattelin, että sellaisia
vaimot ovat, mutta lapset sentään muistavat. Sitten
heräsivät lapset, mutta kukaan heistä ei sanonut
sanaakaan.
Sen jälkeen menin toimistolleni. Tunsin itseni
hyvin vanhaksi, masentuneeksi ja pettyneeksi. Kun kävelin
toimistooni, sihteerini sanoi: "Hyvää huomenta pomo, ja
hyvää syntymäpäivää!" Se sai minut
tuntemaan oloni hieman paremmaksi.
Työskentelimme iltapäivään saakka,
jolloin sihteerini koputti oveen ja sanoi: "Tiedätkös, ulkona
on hyvin kaunis ilma ja tänään on
syntymäpäiväsi. Mitäs jos mentäisiin
lounaalle, vain sinä ja minä?"
Niinpä me menimme pieneen
viehättävään maaseuturavintolaan. Joimme parit
martinit, lounas oli loistava, ja meillä oli todella hauskaa. Sen
jälkeen piti palata toimistolle, mutta hän sanoi: "On niin
kaunis päivä, onko meidän pakko mennä vielä
toimistoon?"
"Enpä usko", minä vastasin, jolloin hän
ehdotti menemistä hänen asuntoonsa.
Niin teimmekin, ja perillä hänen asunnollaan
joimme vielä martinit ja poltimme savukkeet. Sitten hän sanoi
käyvänsä vaihtamassa päälle jotain mukavampaa,
jos minulle sopii. Vastasin myöntävästi.
Hän meni makuuhuoneeseen ja noin viiden minuutin
kuluttua hän tuli takaisin suuri syntymäpäiväkakku
sylissään. Hänen perässään
kävelivät vaimoni, lapseni ja tusinoittain
ystäviäni, ja he kaikki lauloivat: "Paljon onnea vaan".
Ja siinä minä istuin, sohvalla, alasti.
|
Sihteerini