Sieniopas
- Lomavinokas (Pleurotus holidayrios)
- Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy
koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina
elokuuhun saakka. Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla,
peitteisillä pientareilla ja jopa kosteissa sisätiloissa.
Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä
ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemasta
kesälomakauden jälkeen.
- Rantasiitake (Lentius Bikinikus)
- Maan etelä- ja keskiosissa yleinen viinaa imevä
sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla
pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti
auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin
loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen.
Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti
nestettä.
- Tuurijuopokas (Hygrphorus Intervalligus)
- Alkoholia imevistä sienistämme eräs
tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien
jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin,
joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja kolmannen luokan
kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti
pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.
- Räkänuljaska (Gomphidius Spyttagus)
- Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa
harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti
rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko
satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja
epämääräisen ryhdittömän ja
luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein
omaan arvoonsa. Huom: aina ryöpättävä!
- Kotkaseitikki (Cortinarius Feminus)
- Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta
löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko
varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi
olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja
roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen eltaantunut
hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa,
viihtyy ravinneköyhässä ympäristössä,
mutta vaatii paljon nestettä. Huom: erittäin vaarallinen,
varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen.
- Kaappijuopokas (Clitocybe Fingerporilus)
- Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni
koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten
esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy
kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei
tarvitse paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava saatavilla koko
ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä
punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman
pistävä. Tavanomainen, harmiton lajike.
- Aamuvalmuska (Tricholoma Dagenefterum)
- Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan
tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja
niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja
huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit
kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää
nestettä.
- Syyshapero (Russula Dogalus)
- Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu
kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin
katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt
varsi, himmeäpintainen ja/tai punervan läikikäs. Malto
hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka
väsähtynyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa
ryhtinsä vain erittäin hitaasti. Hyötyarvo
työpaikoilla vain vähäinen.
|
|