Hääyö
Ranskalainen nuoripari Henry ja Yvonne viettivät
hääyönsä hienossa hotellissa, jonka köyhtynyt
kreivi oli rakennuttanut linnaansa. Kun he pukeutuivat
hääyön jälkeisenä aamuna aamukahvia varten,
Henry sai haavan poskeensa partaa ajaessaan. Hän pyyhki verisen
poskensa lakanoihin. Pukeuduttuaan nuoret menivät aamiaiselle ja
palvelustyttö tuli vaihtamaan puhtaat lakanat vuoteeseen.
Kun nuoripari oli juomassa aamukahviaan, itse vanha
kreivi ilmestyi heidän pöytäänsä, moiskautti
tukevat pusut Yvonnen ja Henryn molemmille poskille ja aloitti
näiden yhä hämmästellessä vuolaan sanasaarnan:
"Ooo! Madame ja monsieur! Olette palauttaneet uskoni! Vielä on
kunnian miehiä ja vanhan ajan tyttöjä! Näin
häävuoteenne lakanat! Ooo! Olen niin iloinen! Teidän ei
tarvitse maksaa mitään! Talo tarjoaa teille
kuherruskuukauden! Ooo! Olen niin iloinen!"
Kului kaksikymmentä vuotta. Henry ja Yvonne tulivat
samaan hotelliin viettämään
hääpäiväänsä. Aamulla heidän
pukeutuessaan aamiaiselle Yvonne niisti pari kertaa nenänsä
lakanoihin.
Henry kysyi: "Mitä ihmettä sinä teet?"
"Kaksikymmentä vuotta sitten sinä pelastit
minun kunniani. Nyt on minun vuoroni pelastaa sinun maineesi."
|