Koirani Huora
Useimmiten koirille annetaan sellaisia mielikuvituksellisia nimiä
kuten Musti ja Halli tai jotakin. Minun koirani nimi on "Huora". Itse
asiassa Huora on hyvin rassaava nimi. Tässä
eräänä päivänä ulkoilutin Huoraa ja se
karkasi minulta. Käytin tuntikausia sen haeskelemiseen. Polliisi
tuli kysymään mitä ihmettä teen niillä
nurkilla neljältä aamulla. Sanoin: "Etsin Huoraani. Olen
huolissani siitä. Se pääsi pakoon hihnastaan ja on
kolmetoistavuotias eikä tunne tätä seutua." Juttu on
oikeudessa ensi torstaina.
Eräänä päivänä kävin
hakemassa Huoralle veromerkkiä. Virkailija kysyi mitä haluan.
Sanoin haluavani luvan Huoran pitoa varten. Hän sanoi haluavansa
myös sellaisen luvan. Selitin, että tämä Huora on
oikea koira. Hän ei ollut kiinnostunut Huoran
ulkonäöstä. Yritin selittää: "Ette nyt
ymmärrä. Minulla on ollut Huora kaksivuotiaasta asti".
Hän epäili minun olleen melkoinen jätkä.
Kun päätin mennä naimisiin, kerroin
papille haluavani ottaa Huoran mukaan vihkiäisiin. Hän pyysi
minua odottamaan vihkiäisten loppuun. Vastasin: "Mutta Huora on
ollut tärkeä osa minun elämääni ja
elämäntapaani on aina kuulunut Huora." Hän sanoi, ettei
halua kuulla minun yksityiselämästäni ja ettei
kirkollisesta vihkimisestä tule mitään. Sanoin kaikkien
vieraiden olettavan Huoran olevan mukana. Seuraavana
päivänä tuomari vihki meidät ja sukulaiseni
erotettiin kirkosta.
Otimme vaimoni kanssa koiran mukaan
häämatkalle. Kun kirjoittauduimme motelliin, pyysin huoneen
vaimolleni ja erillisen huoneen Huoraa varten. Hän katsoi minua
epäluuloisesti ja kysyi kummassa huoneessa halusin itse nukkua.
Vastasin: "Ette nyt ymmärrä. Huora pitää minut
hereillä koko yön." Ja hän vastasi: "Niin minutkin."
Kerroin kaverilleni esiintyneeni televisiossa Huoran
kanssa. Hän ei uskonut minua. Kerroin hänelle, että
kyseessä oli taitokilpailu ja hän ihmetteli miksen ollut
myynyt lippuja tilaisuuteen.
Kun erosin vaimostani kinastelimme oikeudessa koiran
omistusoikeudesta. Sanoin: "Herra tuomari, minulla oli Huora ennen kuin
menin naimisiin." Tuomari kuiskasi minulle: "Niin minullakin". Kun
kerroin hänelle, että naimisiinmenon jälkeen Huora
jätti minut, hän vastasi "Niin minutkin".
Niin, olen ollut vankilassa, naimisissa, olen eronnut ja
minulla on ollut enemmän huolia siitä koirasta kuin
ikinä olisin uskonut. Juuri pari päivää sitten
menin ensimmäistä kertaa tapaamaan psykiatriani joka kysyi
mistä kenkä puristaa. Vastasin: "Huorani kuoli ja jätti
minut yksin. On kuin olisin menettänyt parhaan ystäväni
ja olen nyt niin yksinäinen". Tohtori neuvoi: "Kuules nyt, me
molemmat tiedämme, ettei huora ole miehen paras ystävä.
HANKI ITSELLESI KOIRA!!"
|
Koirani