Gynekologin vastaanotolla

Minulla oli sovittu tapaaminen gynekologin vastaanotolle loppuviikosta. Aikaisin aamulla sain soiton tohtorin vastaanotolta ja minulle kerrottiin, että aikani voitaisiin siirtää kyseiseksi aamuksi kello 9:30. Olin syönyt aamiaisen ja laittanut lapset kouluun, kun kello oli 8:45. Matka vastaanotolle kestää noin 35 minuuttia, joten minulla ei ollut juurikaan luppoaikaa.

Kuten varmasti suurin osa naisista, minäkin kiinnitän erityistä huomiota hygieniaan ja siisteyteen ennen gynekologilla käyntiä. Kiirehdin siis yläkertaan, riisuuduin, kastelin pesusienen, joka oli lähinnä ammetta ja pesin alapääni varmistaakseni, että se oli niin sanotusti esittelykunnossa.

Heitin pesusienen pyykkikoriin, puin päälleni ja hurjastelin autollani vastaanotolle. Ehdin olla odotushuoneessa vain muutaman minuutin, kun minut jo kutsuttiin sisään.

Toimenpiteen tuntien, kuten uskon kaikkien naisten tuntevan, hyppäsin toimenpidepöydälle, katselin huoneen toista seinää ja kuvittelin olevani Pariisissa tai missä tahansa aivan muualla, miljoonien kilometrien päässä.

Yllätyin hiukan kun tohtori sanoi: "Jahas, sitä on siistitty paikkoja oikein erityisellä huolella", mutta en vastannut mitään. Kun aikani oli ohi, huokaisin helpotuksesta ja lähdin kotiin. Loppupäivä sujui tavanomaisesti shoppaillen, siivoille, kokkaillen, ja niin edelleen. Koulun jälkeen kuusivuotias tyttäreni leikki itsekseen ja huusi minulle kylpyhuoneesta: "Äiti, missä minun pesusieneni on?"

Käskin hänen ottamaan uuden seinäkaapista.

Hän vastasi: "Ei! Tarvitsen sen mikä oli ammeessa, siinä ovat kaikki minun glitterit ja kimalteet!"